Mistä tulevat ukkoset?
Ukkoset ja salamointi eri puolilla Suomea on kesäaikaan tavallinen sääilmiö. Mistä nämä ukkoset syntyvät ja mitä ne ovat? Ilmatieteen laitos kertoo ukkosten synnystä ja salamoista.
Suomessa ukonilmat voidaan jakaa syntytavaltaan kahteen yhtä yleiseen tyyppiin, ilmamassaukkosiin ja rintamaukkosiin. Näiden erona on ilmamassojen tasapainotilan muuttuminen epävakaaksi eri tavoin.
Etupäässä kesäaikaan iltapäivisin esiintyvät ukkoset ovat ilmamassaukkosia. Ne syntyvät esimerkiksi auringonpaisteen voimakkaan lämmityksen ansiosta, jolloin kosteasta ilmasta muodostuneet kumpupilvet kasvavat yhä edelleen korkeutta ja muuttuvat kuuro- ja ukkospilviksi.
Lämpöukkosia on Suomessa suhteellisen vähän, mutta tropiikissa huomattavan paljon.
Rintamaukkosen syntyyn auringonsäteilyllä ei ole paljoakaan vaikutusta. Ukkonen syntyy helpoimmin kylmään rintamaan, jolloin tiheä ja kylmä ilma kiilautuu lämpimän ja kostean ilman alle saaden tämän nousemaan.
Rintamaukkosta voi esiintyä yhtä hyvin päivällä kuin yölläkin, eikä maanpinnan ominaisuuksilla ole siihen suurtakaan vaikutusta. Aina ukkosia ei voi luokitella näin yksioikoisesti, vaan niissä saattaa olla piirteitä kummastakin lajista.
Voiko salama iskeä kirkkaalta taivaalta?
Todelliselle salamalle edellytyksenä on ukkospilvi. Useimmat maasalamat esiintyvät pilven alapuolella, mutta toisinaan salamat kulkevat myös pitkiä, jopa kilometrien mittaisia vaakasuoria matkoja ennen kuin tulevat maahan.
Erityisesti pilven alasimenmuotoisesta yläosasta alkunsa saavat positiiviset salamat voivat harhautua sivusuunnassa niin pitkälle, että sanonta ”kirkkaalta taivaalta” voi hyvinkin pitää paikkansa.
Yllätyksellisyyttä voi lisätä se, että positiivisia salamoita tulee harvakseen verrattuna tavallisempiin negatiivisiin salamoihin. Ensimmäinen maasalama on varmasti yllättävämpi kuin sitä seuraavat, ja ukonilman viimeinen salama voi olla positiivinen ja mahdollisesti ilmaantua vasta, kun salamointi on jo tuntunut loppuneen.
Missä päin Suomea esiintyy eniten ukkosia?
Pitkäaikaisten tilastojen mukaan runsaimmin salamoi maan länsiosissa, etenkin Pohjanmaalla.
Ukkospäivät eli paikallisesti koettujen ukkospäivien lukumäärä on huomattavasti tasaisemmin jakautunut. Lapissa ukkospäiviä on vähemmän ukkoskauden – eli toisin sanoen kesän – lyhyyden takia.
Vaihtelut vuodesta toiseen ovat hyvin suuria, ja yksittäisenä kesänä rajuimmat ukkoset saattavat esiintyä missä päin Suomea tahansa.
Miksi ukkospilvet ovat mustia?
Pilven väri koostuu auringon valosta, joka siroaa eli heijastuu pilvihiukkasista moneen kertaan samaan tapaan kuin mistä tahansa ei-kiiltävästä pinnasta samalla heiketen. Vaaleus tai tummuus riippuu siitä, missä suhteessa pilven näkyvää osaa valaisee suora auringonpaiste, valkoinen tai epäsuora auringonvalo, sininen, sinitaivaan valo tai hajavalo.
Suora auringonpaiste on niin voimakasta, että sen kirkkaus peittää pienissä tai ohuissa pilvissä sekä paksujen pilvien yläosissa hajavalon osuuden, eikä heikon hajavalon sinisyyttä pysty erottamaan.
Jos taas pilvi on hyvin paksu ja sitä katsotaan altapäin niin, että suora auringonvalo joutuu kulkemaan sen läpi, suora valo heikkenee niin paljon, että vallitsevaksi valonlähteeksi jää sininen hajavalo. Tällöin kokonaisvalaistuskin on jo niin heikko, että hämäryyden takia sinisyys tummenee melkein mustaksi.
Missä sijaitsevat Ilmatieteen laitoksen salamanpaikantimet?
Ilmatieteen laitoksella on vain yksi salamanpaikannin, joka koostuu useista antureista sekä keskusyksiköstä. Anturit sijoittuvat niin, että ne kattavat mahdollisimman hyvin koko Suomen. Paikantimen keskusyksikkö on Helsingissä.
Salaman rekisteröintiin tarvitaan tarpeeksi yhtäaikainen havainto vähintään kahdelta anturilta, jolloin näiden havaintojen leikkauspiste voidaan laskea. Lisäksi aikaerolla voidaan tarkentaa paikannusta ja arvioida paikannusvirhettä. Mitä useampi anturi salaman on havainnut, sitä tarkempi paikannus on.
Ilmatieteen laitoksen anturit ovat osa pohjoismaista järjestelmää, johon kuuluvat Suomen lisäksi Norjan, Ruotsin, Viron ja Liettuan anturit. Yhteistyön ansiosta havaintotehokkuus ja -tarkkuus on parantunut huomattavasti. Myös havaintoalue on yhteistyön myötä laajentunut, kattaen koko Pohjolan.
Tuleeko helleaallon jälkeen yleensä ukonilma?
Mitä lämpimämpää on, sitä suuremmat ovat edellytykset ukkosen syntyyn. Tämä ei johdu suoraan lämpötilasta vaan siitä, että lämpimään ilmaan mahtuu enemmän kosteutta, ja ilmassa piilevä kosteus on ukkosten käyttövoimaa.
Kun lämpötila on ollut hellelukemissa pitkään, tarvitaan ukkosen syntymiseen enää riittävästi kosteutta, noin 5–10 g/m3 sekä tarpeeksi voimakas pystyvirtaus eli vahvasti epävakaa troposfääri.
Toisaalta pitkään jatkuneen helteen jälkeen tulee yleensä jossakin vaiheessa alueelle kylmä rintama ja tämän mukana ukkosia. Voimakkaita ukkosia esiintyy, jos Suomeen saapuukin tavallisen lounaisen ilmamassan sijaan kaakosta Kaukasuksen seuduilta lähtöisin olevaa kosteaa ja lämmintä ilmaa.