Pieni kertomus suurhäiriöstä
Suomalainen luonto on kaunis, mutta joskus perin kettumainen luonteeltaan. Kun sille sattuu huono päivä, puita kaatuu, sähkölinjoja katkeaa ja kansa kaivaa kynttilät esiin.
Ennen myrskyä: Lista ja odotus
Huolimatta spontaanista luonteestaan myrsky pääsee harvoin yllättämään sähkönjakelijaa. Sääennusteet antavat meille aikaa valmistautua.
Tankataan autot, teroitetaan moottorisahojen ketjut ja – ennen kaikkea – tehdään lista saatavilla olevista apukäsistä. Koneurakoitsijat, metsurit, kuljetusliikkeet, asentajat… listaan kirjataan ylös kaikki ne, joita saatetaan myrskytuhojen korjaamisessa tarvita. Olivatpa sitten vuosilomalla tai eivät.
PKS Sähkönsiirron verkkoalueella tätä listaa hoitaa Enerken resurssivastaava yhteistyössä käyttökeskuksen kanssa.
Ensivaiheessa listan henkilöille kerrotaan, että kohta saattaa olla edessä totinen paikka. Sitten odotetaan. Autot tarkistetaan ja tarvikkeet lasketaan vielä uudestaan. Sitten juodaan kahvia ja tehdään normaaleja töitä.
Joskus käy niin, että myrsky päättääkin mennä ohi. Silloin varautumista voidaan pitää vain hyvin järjestettynä harjoituksena.
Kun myrsky iskee: Rutiinit roskakoriin
Joskus ei käy niin hyvä tuuri, vaan alkaa tapahtua. Puhelin soi, sähkökatkoja ja verkkovikoja alkaa ilmestyä kartalle kuin näppylöitä teinin naamaan. Silloin rutiinityöt nostetaan piippuhyllylle.
Käyttökeskus kerää vikailmoituksia, ja resurssivastaava alkaa jakaa niitä saatavilla oleville korjausryhmille. Tuo ryhmä tuonne, tuo toinen tuonne.
Palapeli, jonka kaikki palaset ovat liikkeessä. Tässä vaiheessa yhteistyö on välttämätöntä. Koneurakoitsija siirtää puun tieltä, jotta asentaja pääsee kaivamaan kaapelia. Ja niin edelleen.
Mutta ennen kuin vikoja päästään korjaamaan, ne on löydettävä.
Maastossa: Salapoliisityötä saappaat jalassa
”Vikapaikan rajaaminen” on termi, joka kuulostaa simppeliltä hommalta. Todellisuus on usein kuitenkin jotain muuta. Se on autolla ajoa, kunnes tie loppuu. Sitten se on kahlaamista hangessa, suossa, räntäsateessa – tarvittavaa työkaluarsenaalia mukana raahaten.
Aluksi asennusryhmä saa osoitteekseen lähimmän erottimen numeron. Tienvarsia ajetaan ja tarkastellaan, löytyykö niistä selkeää vian aiheuttajaa. Jos ei, tutkitaan muuntajia. Jos niistäkään ei löydy vikaa, siirrytään maastoon pylväsvälejä tutkimaan.
Asentajat avaavat erottimia, ja käyttökeskuksesta kokeillaan: pysyykö sähkö päällä? Ei pysy. Hyvä, sitten ainakin erotinten väli on jo tiedossa. Maastot vaihtelevat, ja erityisesti vanhat linjat on aikoinaan vedetty melko suoraviivaisesti, joten tarkistettavat välit voivat olla jopa useita kilometrejä. Lisäksi vanhat linjat on vedetty sinne, minne ne on aikoinaan saatu, ei sinne, minne on helppo mennä.
Nykyään käytössä on myös droneja. Pieni helikopteri pörrää linjan yllä ja kuvaa, säästäen askelia ja voimia. Joskus se jopa löytää vian. Mutta useimmiten tarvitaan asentaja, hänen silmänsä ja hänen paikallistuntemuksensa. Ja ne saappaat.
On kuultu tarinoita asentajista, jotka ovat rakentaneet väliaikaisia siltoja purojen yli päästäkseen vikapaikalle.
Korjaaminen: Rälläkkää, taljaa ja uskoa
Kun vikapaikka löytyy, alkaa korjaaminen – jos olosuhteet eivät ole liian kovat ja mikäli korjaaminen on turvallista. Helpoimmillaan linjalle on vain nojallaan puu. Moottorisaha laulamaan ja homma on selvä.
Mutta jos pylväs on poikki, tarvitaan uusi pylväs. Ja kaivinkone, joka sen pystyttää. Ja kaikki tämä on saatava perille. Ellei saada, merkataan vikapaikka ylös korjattavaksi olosuhteiden helpottaessa, ja siirrytään itse etsimään seuraavaa.
Työpäivät venyvät. 16 tuntia, 18 tuntia. Joskus mennään läpi yön. Työaikalaki on olemassa, mutta myrsky ei osaa lukea sitä. Poikkeustilanne on kätevä sana, jolla voidaan perustella melkein mitä tahansa.
Elämän erikoisuuksia: Tikka ja hänen käpykätkönsä
Kaikenlaista saattaa tulla vastaan. Esimerkiksi kerran, kun työryhmä oli etsinyt vikaa jo koko yön… Linja on ehjä, mutta sähkö ei kulje. Muuntajatkin näyttävät ehjiltä. Mikään ei näytä olevan pielessä.
Lopulta keksitään kiinnittää puhelin oksasahaan ja nostaa se kuvaamaan muuntajaa. Syyllinen löytyy.
Tikka. Se oli päättänyt perustaa talvivaraston muuntajan päälle. Kymmeniä, ellei satoja käpyjä siistissä kasassa. Juuri oikeassa paikassa aiheuttamassa oikosulun. Kävyt pois ja laittaa sähköt päälle.
Nykyään muuntajissa on eläinsuojat. Tikka on joutunut etsimään uuden varaston.
Lopuksi: Kun valot palaavat
Kun työ on tehty ja sähköt palaavat koteihin, puhelin saattaa soida. Asiakas. Hän saattaa kirosanoin höystettynä kysyä, miksi kesti näin kauan. Siinä hetkessä, möngittyään vermeineen vuorokausitolkulla marraskuisessa metsässä, asentajan on muistettava asiakaspalvelun kultainen sääntö ja vastattava ystävällisesti.
Toinen asiakas taas lähettää kiitosviestin. Se lämmittää.
Sitten kerätään tiedot, valokuvataan korjaukset ja merkitään muistiin, mitä pitää tulla myöhemmin viimeistelemään.
Ja sitten odotetaan seuraavaa myrskyä. Se tulee kyllä. Aina se tulee.