Miten maakaapelointihanke käytännössä etenee?
Ilmajohtojen korvaaminen maakaapelilla ei ole mikään sunnuntaikävely – se on palapeli, jonka palaset eivät aina tahdo sopia toisiinsa. Katsotaanpa nyt, miten yksi tällainen urakka meni ihan oikeassa elämässä.
Esimerkkikohteeksi valitsimme Enon Siikakangas–Koivumäki-alueelle vuosina 2023–2025 toteutetun projektin. Siinä nypittiin pois 245 vanhaa pylvästä ja kelattiin rullalle 14,9 kilometriä vanhaa verkkoa. 50-60-luvun ilmajohtojen korvikkeeksi maahan kaivettiin 21,1 kilometriä uutta maakaapelia.
Ja kun kerran alettiin, samaa vauhtia pistettiin sileäksi 8 vanhaa muuntamoa ja rakennettiin 10 uutta. Eli nyt ei kahvinkeitin lopeta sillä(kään) seudulla lauluaan, vaikka myrsky kaatais puita ja taivas salamois.
Uudistuksen kokonaishinnaksi tuli noin 850 000 euroa. Muutostyö paransi sähkönjakelun varmuutta suoraan 39 asiakkaalle ja välillisesti 115:lle. Töihin osallistui kaikkiaan kuusi päätoimijaa ja useita aliurakoitsijoita. Koko paketti saatiin nippuun parissa vuodessa, suunnittelusta viimeistelyyn.
Tällaisia projekteja tehdään alueellamme vuosittain kymmenkunta. Lisäksi on yksittäisiä isompia savotoita ja kymmeniä pienempiä nyhräyksiä – ei ehkä otsikoihin päätyviä, mutta elintärkeitä silti nekin.
Yleissuunnittelu ja projektinhallinta
Ennen kaivantojen aloittamista on aina hyvä vähän suunnitella. Tämän kohteen osalta PKS Sähkönsiirron yleissuunnittelijat teroittivat kynänsä alkuvuodesta 2023. Huomioon otettavia asioita ovat mm. sähköntarve (nyt ja tulevaisuudessa), maaperä ja sen ominaisuudet, maanomistajien toiveet, ja niin edelleen.
Paperilla (tai näyttöpäätteellä) kaikki näyttää aina hyvältä: reitit kulkevat kuin viivoittimella vedettyinä. Kun suunnitelmat siirretään todelliseen ympäristöön, niitä joudutaan usein hieman rukkaamaan. Niin tässäkin tapauksessa.
Tämän hankkeen käytännön organisoinnista vastasi PKS Sähkönsiirron pieni, kolmen hengen projektointitiimi – harteilla painava budjettivastuu ja pöydällä pieninä palasina projektinhallinnan palapeli. Muun muassa komponenttien hintojen nousu tuo joka vuosi lisää painetta tähän apparaattiin. Projektointitiimi sai siis tehdä töitä enemmän kuin Excel kestää. Melkein ainakin.
Urakka kilpailutettiin alkuvuodesta 2024. Samalla lyötiin lukkoon aikataulut, turvallisuussuunnitelmat ja muu byrokratia.
Verkostosuunnittelu
Kun yleissuunnitelma on valmiina, seuraava etappi on verkostosuunnittelu. Tässä kohtaa vetovastuun otti Enerke, joka alkoi nyhtämään projektia näyttöpäätteeltä pikkuhiljaa kohti todellisuutta.
Tässä vaiheessa neuvoteltiin maanomistajien kanssa, tutkittiin maaperää, kierrettiin pohjavesialueet ja etsittiin kaapelille reitti, jossa ei tarvitse räjäyttää koko pitäjää auki. Enerke myös tarkensi teknisen mitoituksen: suojaustekniikkaa, sähkönlaadun varmistusta ja komponenttien valintaa.
Verkostosuunnittelu valmistui ja tuleva kaapelireitti vahvistui joulukuussa 2023.
Rakentaminen, urakointi ja valvonta
Näyttöpäätteeltä rukkashommiin siirryttiin keväällä 2024. Ja koska kyseessä on Suomi, mikään ei tietenkään mennyt ihan kuten Strömsössä. Rakentamisesta ja valvonnasta vastuussa oli Rejlers.
Urakointivastuun hankkeessa kantoi Enerke, ja maa-aineksen kantamisesta huolehtivat useat urakoitsijat alihankkijoina. Maastosuunnittelija merkitsi, urakoitsijat kaivoivat ja kaapelit vedettiin paikalleen. Välillä vastaan tuli vettä, välillä kiveä – välillä molempia yhtä aikaa. Tiekuntien kanssa pidettiin katselmuksia, sorat levitettiin ja ojat ylitettiin.
Ensimmäinen yllätys löytyi Puuskanniementieltä: kivikautinen asuinpaikka. Paikalle komennettiin arkeologit varmistamaan, etteivät nykypäivän sähköstandardit hautaa esihistoriaa. Riittävä määrä kvartsinsiruja jäi muistoksi menneisyydestä.
Savivaarantie tarjosi toisen “ilonaiheen”: kalliota. Paikassa, jossa sen ei olisi pitänyt olla. Ja sitä oli vähän liikaa. Hetken tutkimusten jälkeen tultiin samaan päätelmään kuin vanha tuttu lastenlaulu: “sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa”. Joten räjäytettiin. 69 kivistä kuutiota myöhemmin työmaa eteni taas.
Summa summarum
Syyskuussa 2024 urakka saatiin päätökseen, pienestä vastuksesta huolimatta täysin suunnitellussa aikataulussa. Kaapelit maassa, muuntamot pystyssä, ilmajohtoverkot poissa. Toki, pieni viimeistely jatkui vielä kevään 2025 aikana – kaikkea ei ehditty hoitamaan kuntoon ennen talven lumia.
Kaikki kuitenkin dokumentoitiin: kuvat, mittaukset, pöytäkirjat – ettei kenellekään jää epäselväksi, mitä tehtiin ja mihin se sähkölinja oikein haudattiin.
Paitsi tietenkin sitten, kun joku tulevaisuudessa iskee kaivurinsa kuokan juuri siihen kohtaan ja ihmettelee että mikä kipinöi.
Tässäkään projektissa ei rakennettu pelkkää sähkölinjaa, vaan parempaa arkea. Ja vaikka kalliota louhittaessa teki välillä mieli paiskoa kypärä ojaan, tavoiteaikataulu piti ja suunnitelmat pysyivät kasassa.