Mitä suunnittelemista siinä sähköverkossa muka on?
Sähköverkko on silmämääräisesti tarkasteltuna perin simppeli keksintö. Sehän on pylväitä pitkin menevä johto, toisesta päästään kiinni voimalaitoksessa ja toisesta kahvinkeittimessä. Usein se voi nykyisin olla myös upotettuna maan alle, jolloin ei näy edes niitä pylväitä.
Yllä esitetty analyysi ei kestä lähempää tarkastelua.
Esimerkiksi PKS Sähkönsiirron verkko on lähes 23 000 kilometriä pitkä, ja siihen on kytketty liki 90 000 asiakasta, alkaen pienestä vähän sähköä käyttävästä yhden lampun mummonmökistä ja päättyen sähköä ahmiviin teollisuuslaitoksiin. Ja nykypäivänä sähköä kulkee vielä toiseenkin suuntaan, kun aurinkopaneelitorpat tuuppaavat ylijäämäsähkönsä muiden saataville. Tulevaisuudessa paneeleita voi olla kokonaisen puistonkin verran – mahdollisista tuulimyllyistä puhumattakaan.
23 000 kilometriä on paljon pylväitä, paljon kaapelia ja paljon vääntöä siitä, minne piuhaa saa tai kannattaa ujuttaa. Siksi on hyvä hieman suunnitella ennen kuin aletaan repiä pakkausmuoveja kaapelikelalta.
Huomioon otettavat asiat ovat monet. Ensinnäkin verkon rakentamista määritellään lain kirjaimin ja poliittisin linjauksin. Siitä ei tässä sen enempää.
Lisäksi meidät on esivallan taholta vannotettu takaamaan, että vuoteen 2036 mennessä sähköverkkomme on “säävarma”. Tämä tarkoittaa, että yhä suurempi osa sähköstä kulkee maan alla. Tämä on tietysti hyvä uutinen: jos linjat eivät katkeile esimerkiksi myrskyissä, sähkökatkoista ei enää tarvitse vääntää vitsiä näissäkään artikkeleissa.
Verkon kehittämisessä on myös huomioitava erilaiset alueet. Kaupunkitaajamissa sähköverkon on kestettävä suuria kuormituksia, kun taas harvaan asutuilla alueilla on pidettävä huoli siitä, että sähköä riittää luotettavasti kaikkialle.
Ja ettei palapeli menisi liian helpoksi, pitää suunnittelupöydällä (ja maastossa) iitrailla vielä olemassa olevan sähköverkon ikä, kunto ja maaston muodot. Verkkoa kun on hiukan eri laitella heinäpellolle kuin kalliolle.
Muun muassa.
Ennustaja saa paikan!
Verkon suunnittelun kannalta muuttujia piisaa siis jo nykyhetkessäkin. Mutta sitten on osattava myös ennakoida, eli katsoa tulevaisuuteen.
PKS Sähkönsiirron alueella muutoksen suunta on selvä: väki vähenee, mutta sähkönkulutus lisääntyy. Lämmitämme enemmän ja viilennämme enemmän. Lataamme autojamme ja katoillemme ilmaantuu aurinkopaneeleita ennätysvauhtia.
Aurinkovoimaloita verkkoomme on kytketty jo tälläkin hetkellä yli kolme tuhatta kappaletta. Ladattavia sähköautoja alueellamme ennustetaan olevan vuonna 2033 jo liki 35 000 kappaletta.
Ja mitäs se sitten sähköverkkoon vaikuttaa, kun yksi kaunis päivä konttorilla soi puhelin ja siellä kerrotaan, että arvelimme pykäistä pystyyn ison aurinko- tai tuulivoimapuiston ”siihen ihan teidän nurkille”? Tai sitten joku internetoraakkeli haluaa tuoda tekoälymoottoridatakeskuksensa siihen ihan Huhuksen kylän kupeeseen. Siinä raavitaan hetki päätä Huhuksen lisäksi myös meidän suunnitteluosastollamme.
Myös ilmastonmuutos painaa puumerkkinsä suunnittelutalkoisiimme. Myrskyt voimistuvat, sateet rankkenevat ja kesäaurinko paahtaa niin, että ilmastointilaitteet huutavat armoa.
Tässä kaikessa sähköverkon pitää pysyä mukana, ilman että sulakkeet napsuvat tai taulutelevisiosi pimenee juuri, kun Ridge on pussaamassa Brookea.
Taustalla viralliset tilastot
Emme temmo näkymiä hatustamme, vaan perustamme sähköverkon suunnittelumme tarkkoihin ennusteisiin. Käytämme apunamme muun muassa seuraavia:
- Tilastokeskuksen väestöennusteet
- Fingridin sähköjärjestelmävisiot
- VTT:n hiilineutraalisuusskenaariot
Ennusteiden lisäksi on käytettävä rahaa, jota ei tietysti ole kellään koskaan ollut riittävästi. Tarpeita on aina enemmän kuin euroja niiden täyttämiseksi.
Jos se olisi meistä kiinni, polkaisisimme verkon säävarmaksi kertalinttuulla. Vaan siihen eivät riitä meidän – eivätkä teidänkään rahanne. Energiavirasto määrittelee, kuinka paljon rahaa meillä siirtoyhtiöillä on käytettävissämme, eli paljonko voimme siirrosta teiltä laskuttaa. Tämä siksi, että sähkönsiirron hinnat pysyisivät kohtuudessa.
Kun siis sadattelet sitä, ettei uutta kaapelointia ole vielä vedetty kotikadullesi, syynä ei ole haluttomuutemme. Meidän on vain noudatettava tarkasti laadittua aikataulua ja priorisoitava eniten sähkökatkoista kärsivät alueet toisten edelle. Jonotusnumerot urakoille jaetaan muun muassa asiakasmäärien ja tehojen mukaan.
Mutta tulossa ollaan, teillekin!
Ja hei, hyvä on myös muistaa, että jokainen uudistus on hyödyksi, vaikka sitä ei juuri oman torppasi nurkalla tehtäisikään. Kun vikapaikkoja on sähköverkossa vähemmän, ne vähäiset viat pystytään korjaamaan nopeammin.
