Mitä kaikkea erikoista mittarinvaihdoissa on tapahtunut?

PKS Sähkönsiirron asiakkaille on vaihdettu reilut 67 000 sähkömittaria, ja matkan varrella on sattunut kaikenlaisia kohtaamisia. Tässä muutama niistä.

Sähkömittarin vaihto on siitä erikoinen työtehtävä, että siinä mennään luvalla sinne, missä verhot ovat kiinni ja todellisuus auki: ihmisen kotiin. Ja kun ihminen ja mittariasentaja kohtaavat, syntyy tilanteita, joita ei käyttöohjeista löydy.

Ottoiten, ottoiten

Pohjois-Karjalassa asentajaa ei päästetä tyhjin vatsoin. Eikä aina edes melko täysin.

Eräs iäkkäämpi rouva vaati mittarinvaihdolla ollutta asentajaa syömään siinä määrin sinnikkäästi, ettei tälle jäänyt lopulta muuta vaihtoehtoa kuin istua pöytään. Huolimatta siitä, että juuri ennen taloon tuloaan hän oli käynyt lataamassa pötsinsä pinkeäksi paikallisessa lounaspizzeriassa.

Keittiössä odotti täysi pitopöytä: paisti ja perunat, piirakat ja munavoit. Asentaja söi kohteliaisuuttaan.

Pois lähtiessä ennen turvavyön köyttämistä oli avattava housujen vyö.

Tunteita ja tuoksuja

Keväisin ja kesäisin suomalainen vapautuu. Leskenlehtien kanssa tasatahtiin esiin työntyvät ne syvimmätkin tunteet. Kesämökillä nämä jopa korostuvat.

Mökkikausi on jännittävää aikaa myös mittarinasentajille. Eräällä syrjäisellä mökkipihalla asentaja katkaisi sähköt ulkoseinässä olevasta vanhasta mittarista töitä aloittaessaan. Sisältä alkoi välittömästi kuulua supinaa ja kolinaa. Pian ulos tuli mies pyyhe ympärillään tarkistamaan tilannetta. Asentajan esitettyä asiansa mies kiitti katkoksesta ja palasi jatkamaan keskeytynyttä hetkeään kumppaninsa kanssa.

Kun sähköt palasivat, sisältä kuului ”jihaa” ja kikatusta. Asentaja naputteli tiedot koneelle ja poistui paikalta nopeasti, kyselemättä sen enempää.

Toisessa talossa oli ihmetelty tuulikaapin pahaa hajua jo kuukausien ajan. Kun mittarinvaihdolle saapunut asentaja avasi keskuksen suojapellin, sieltä juoksi kolme hiirtä asentajan kättä pitkin lattialle. Loput hiiriperheestä löytyi jännitekiskojen välistä, hieman kypsemmässä muodossa.

Hajun lähde siis selvisi, ja asentaja puntaroi ammatinvalintaansa mielessään loppupäivän, viehkon tuoksun edelleen viipyillessä sieraimissaan. Yök.

Nopeusennätys ja kertausta

Aina asentaja ei ehdi jäädä edes kahville. Erään talon rouva seurasi työtä tiiviisti asentajan olan yli. Niin sanotusti tappituntumalta. Kädessään hänellä oli viinilasi, joka ei ollut ensimmäinen. Pian hän alkoikin kysellä, voisiko vanhan mittarin lukemasta saada millään konstilla ”vähän pois”, uusi mittari kun alkoi mittaamisensa nollasta.

Kun asentaja totesi, ettei se millään onnistu (vanha mittarilukema on valokuvattava), rouva nappasi molemmin käsin asentajaa pakaroista kiinni.

Syntyi mittarinvaihdon epävirallinen maailmanennätys: työ oli valmis ja asentaja autossa ennen kuin rouva ehti ottaa pöydän kulmalle laskemansa viinilasin takaisin käteensä.

Dementia tekee asentajasta aina uuden vieraan. Eräs asiakas kävi kolme kertaa kysymässä, mitä asentaja tekee. Kolmannella kerralla työ oli valmis, asentaja ojensi ”Onnea uudesta mittarista” -esitteen ja lähti. Molemmille jäi hyvä mieli, vaikka muisto oli jo matkalla pois.

Asentaja ei ole aina talon viisain sähkömies. Eräässä tuulikaapissa työtä seuraamaan saapui talon kolmevuotias lapsi. Lapsi katsoi asentajaa ja kysyi äidiltään: “Mitä toi tekee?” Äiti sanoi sedän vaihtavan sähkötaulua. Siihen kolmevuotias: ”Äiti, se on sähköMITTARI.”

Äiti nyökkäsi. Asentaja hiljeni. Kolmevuotias lähti jatkamaan puuhiaan. Tarina ei kerro, mistä nuori mies oli tietotaitonsa hankkinut.

Eläimellistä menoa

Ihmisten kohtaaminen on yksi asia, eläimet kokonaan toinen.

Eräs asentaja kiipesi pylväskeskukselle luullen ympäröivää aitausta tyhjäksi. Hetken touhuttuaan hän tunsi lämpimän hengityksen niskassaan. Kolme suomenhevosta oli tullut 20 senttimetrin päähän katsomaan, olisiko mittarissa jotain syötävää.

Tilanteesta selvittiin (asentajan) säikähtämisellä ja muutamalla (hevosen) turvan rapsutuksella.

Kaikki eläimet eivät kuitenkaan tyydy katsomaan. Erään talon kissa pyöri asentajan jaloissa koko asennuksen ajan. Mittarinvaihdon jälkeen, kymmenen kilometriä seuraavaan paikkaan ajettuaan asentaja avasi auton sivuoven, ja siellä kissa istui.

Ovi kiinni, killi kyytiin ja kymmenen kilometrin palautusajo. Toivottavasti kissa oppi, että ilmainen kyyti ei aina vie sinne, missä maito on.

PKS Sähkönsiirron suuri mittarinvaihtourakka etenee. Tällä hetkellä kentällä tikittää jo 69 132 uuden sukupolven laitetta. Vielä on vajaa 20 000 käyttöpaikkaa, joissa odotellaan asentajaa. Tavoitteena on, että urakka on valmis keväällä 2027.

Kiitos kaikille asiakkaille kärsivällisyydestä ja kummallisista kohtaamisista. Me teemme tätä teitä varten, vaikka välillä joudumme juoksemaan koiraa karkuun tai syömään kaksi lounasta peräkkäin.